Reggio Emilia -pedagogiikka
Reggio Emilia -pedagogiikka on Loris Malaguzzin luoma kasvatusfilosofia, jonka syvimpänä ajatuksena on auttaa lasta näkemään ympäröivä maailma useilla eri tavoilla. Lapsella on sata kieltä, sata kättä, sata ajatusta, sata tapaa pohtia, leikkiä ja ajatella. Näillä sadalla lapsi syventää maailmansa merkitysrakenteita puheen, taiteellisen kokemisen ja leikin avulla. Aikuinen haastaa tässä prosessissa lasta mielekkäiden impulssien ja keskustelun kautta pohtimaan ja ratkaisemaan itse tai kavereiden kanssa kysymyksiä. Tieto syntyy vuorovaikutuksessa, oivalluksen kautta. Lapset leikkivät asioita, joita tutkivat ja luovat. Tekeminen on leikkiä, jonka kautta lapset oppivat helposti asioita, joista he ovat itse kiinnostuneita. Leikissä lapsi kertaa myös aikaisemmin opittuja asioitaan. Oppiminen ja tiedon kartuttaminen on luonnollinen osa lapsen kasvua.
Lapset työstävät omia mielenkiinnon kohteitaan erilaisten projektien kautta. Projektit ovat teemoiteltuja kokonaisuuksia, jotka voivat ajallisesti olla päivän, viikon, kuukauden tai jopa vuoden mittaisia. Projektissa lapsi toimii aktiivisena osallistujana ja hän prosessoi projektin edetessä oppimaansa. Itse asiassa prosessointi nousee tärkeämmäksi kuin itse projekti. Prosessoidessaan lapsi huomaa prosessin suunnan: mistä olen lähtenyt, minne olen päätynyt ja mihin olen matkalla oppimisessani. Lapselle kehittyy kyky nähdä oman oppimisensa suunta. Tätä kautta hänen minäkuva ja tietoisuutensa itsestään oppijana ja oman elämänsä toteuttajana kehittyy realistiseksi ja positiivisesti kannustavaksi. Lapsen prosessointivaiheessa opettajalla on tärkeä rooli lapsen motivaatiotason ylläpitäjänä, erityisesti silloin kun eteneminen ei tapahdu oletetulla tavalla. Prosessoidessaan lapsi oppii näkemään maailmaa erilaisilta näkökulmilta. Hän oppii ryhmätyöskentelyssä keskustelujen kautta myös kunnioittamaan kanssaihmisten erilaisiakin mielipiteitä ja näkemyksiä.
Reggiolaisessa -pedagogiikassa opettajalla on tärkeä rooli lasten havainnoinnissa, mutta myös pedagogisessa dokumentoinissa. Dokumentointi on yksi tapa tuoda lapsen päivää näkyväksi myös vanhemmille. Kuvakollaasit ja kirjoitelmat valottavat hyvin lapsen projektien etenemistä, sekä lapsen omat kansiot tallentavat tiedot pitkälle lapsen omaan aikuisikään saakka. Päiväkodin seinät toimivat ikäänkuin toimintaympäristön "ihona", josta huokuu lapsen kokemusmaailma projektien etenemisen muodossa.
|
|
| |
|
|